Sielun matka ajassa ja ikuisuudessa
Sielun matka ajassa ja ikuisuudessa on visuaalinen ja henkinen tutkimusmatka kuoleman jälkeiseen todellisuuteen. Näyttely on osa surutyötä, jota ammattivalokuvaaja ja valokuvataiteilija Aino Luukkanen on tehnyt siskonsa äkillisen hengenlähdön jälkeen. Teokset pyrkivät tuomaan lohtua ja toivoa – muistuttamaan siitä, että kuolema ei ole päätepiste, vaan sielun matkajatkuu ajan tuolla puolen, ikuisuudessa.
Näyttely koostuu kolmesta valokuvasarjasta vuosilta 2023–2025:
Ensimmäinen sarja (2023) sukeltaa itämerensuomalaiseen sielukäsitykseen,jossa sielu nähdään kolmena osana: löyly, itse ja henki. Löyly on ruumissielu, joka palaa luonnon kiertokulkuun. Itse on sukusielu, jokapalaa esivanhempien luokse ja voi sieltä jatkaa haltijana elävienmaailmassa. Henki on kuolematon sielu, joka palaa suureen Tapiolaan.
Toinen sarja (2024) kuvaa sielun vapautumista kuolemassa ja sen paluuta kotiin – ikuisuuteen. Meidän ja henkimaailman välillä on vain hienovarainen sumuverho. Kuolleet eivät katoa, vaan voivat toimiaoppaina ja suojelijoina elävien rinnalla.
Viimeisin sarja (2025) hehkuu valoa, rauhaa ja rakkautta, joka syntyyyhteydestä edesmenneisiin rakkaisiin.Inspiraationa toimii runo “Do Not Stand at My Grave and Weep”, jonkaviesti on:“Älä itke haudallani, sillä elämä jatkuu eri muodossa. En ole kuollut.”Näyttelyssä ovat hengessä mukana Ainon sisko, isoisä ja isoisoisä –kaikki, jotka ovat lähteneet tästä maailmasta äkillisesti nuorena.Näyttely toimii myös suvun surutrauman puhdistajana. Kun suru kohdataan ja vapautetaan, jäljelle jää jotakin valtavan suurta: rakkaus.
Näyttely Laterna Magicassa 9.9 – 27.9.2025, lisätiedot Laterna Magica, Rauhankatu 7, Helsinki.
Sielukäsitys itämerensuomalaisessa perinteessä
Kuolemassa sielu saa ikuisen elämän lahjan. Yksi kauneimmista kuolemaan liittyvistä selityksistä mitä olen kuullut löytyy meidän omasta itämerensuomalaisesta perinteestä. Sen mukaan sielu on jaettu kolmeen osaan, jotka hengenlähdön yhteydessä palaavat alkujen alkuun:
Löyly (ruumissielu, joka on vahvasti yhteydessä fyysisen kehomme toimintaan ja elämänvoimaan) palaa luonnon kiertokulun syklisyyteen.
Itse (sukusielu eli yhteisöllinen sielu) palaa tuonen virran kautta Manalaan, esivanhempien kotikonnuille ja voi näin jatkaa haltijana vielä tämänpuoleisessa eläville.
Henki (kuolematon sielu) palaa Pohjantähden kautta suureen Tapiolaan.
“Do not stand
By my grave, and weep.
I am not there,
I do not sleep—
I am the thousand winds that blow
I am the diamond glints in snow
I am the sunlight on ripened grain,
I am the gentle, autumn rain.
As you awake with morning’s hush,
I am the swift, up-flinging rush
Of quiet birds in circling flight,
I am the day transcending night.
Do not stand
By my grave, and cry—
I am not there,
I did not die.”
Näyttely Lapua Art Biennale 2024
“RAJA|T|ON MIELI”
Olin mukana ryhmänäyttelyssä kolmella kuvalla.
Tuonpuoleinen: Tämä teos symboloi hengen siirtymistä fyysisestä maailmasta henkiseen ulottuvuuteen. Sanotaan että henki on "verhon takana", ja voi jatkaa haltijana tämänpuoleisessa eläville.
Rajaton elämä: Tämä teos tutkii elämän jatkuvuutta kun ruumis palaa luonnon kiertokulkuun kuoleman jälkeen.
Raja|t|on mieli: Tämä teos kuvastaa, miten mieli vapautuu maallisista rajoitteista ja saavuttaa täyden henkisen vapauden.
